Kissoja ja pikkuisia sipuleita. Niistä minä pidän. Ja mitä tästä elämästäkään tulisi ilman YSTÄVIÄ!!

Ystävät ovat suuri osa elämää ja eikä ystäviä  ole koskaan liikaa, mutta tosiystävät ovat harvassa. Ja miksi elämäänsäkkin on pitänyt pilata riitelemällä kavereiden kaa ja olla riidoissa sitten loppu elämä.

Eikö me kaikkivaadita elämältä vähän liikaa. Kaikkea pitää vain saada ja haluta. Sitten kun epäonnistuu niin alkaa mökötyskausi. Niin se vain. Meidän ihmisten pitäisi rueta ajattelemaan mikä on tärkeää ja mikä turhaa.

Yksi omanikin unelma sirpaloitua pariviikkoo sitten. Toisille se ei merkihe mittää, mutta minulle se oli kova paikka. Vieläkin suren sitä ja uskon että vielä pitkäänkin. Minusta vain tuntuu, että olen turha, kukaan ei välitä eikä oikeasti minua kukaan tarvitse.